Sarah Murcia - Never Mind the Future

Jukka Piiroinen, Valon kuvia

Muistan vielä elävästi, kuinka punk ryntäsi hämmentämään musiikkimaailmaa 1970-luvun lopulla. Siinä vaiheessa kuuntelin eniten Bob Dylania, The Bandia, Wigwamia tai Neil Youngia, mutta myös jazz oli pikkuhiljaa valtaamassa yhä suuremman osan kuunteluajastani. Jazz ja punk tuntuivat tulevan aivan eri maailmoista ja suhteeni punkiin jäi uuden aallon energiasta huolimatta etäiseksi. Improvisaation, noisen ja punkin väliset yhteydet kävivät ilmi vasta myöhemmin.

Uudella levyllään ”Never Mind The Future” ranskalainen basisti Sarah Murcia käy näiden yhteyksien kimppuun ehkäpä John Lydonin 60-vuotisjuhlien kunniaksi. Levy toistaa kokonaan Sex Pistols -yhtyeen punk-klassikon ”Never Mind The Bollocks, Here’s the Sex Pistols”. Kappaleet eivät tosin ole nyt alkuperäisessä järjestyksessään ja albumin loppuun on vielä lisätty ”My Way” pianosooloversiona.

Levyllä soittaa Murcian Caroline-yhtye pianisti Benoît Delbecqilla ja laulaja/tanssija Mark Tompkinsilla vahvistettuna. Yhtye ei missään tapauksessa tee Sex Pistolsista jazzversiota, vaikka erityisesti pianisti Delbecq ja saksofonisti Olivier Py usein viittaavat jazzin suuntaan. Välillä yhtye raivoaa hyvin suoraviivaista punkia. Tästä hyvänä esimerkkinä käy ”God Save The Queen”, jonka rynnistyksen saksofonistin free jazz -soolo kuitenkin katkaisee. Usein musiikki taipuu myös hillityksi taiderockiksi, kuten elegantti avausraita ”No Feelings” tai alkuperäistä kaksi kertaa pidemmäksi laajennettu ”New York”. Laulaja Mark Tompkinsin Lou Reed- ja David Bowie -vaikutteinen äänikin sopii hyvin tähän ympäristöön.

”Never Mind The Future” on lähtökohtaansa huomattavasti monipuolisempi, perinteisellä tavalla musikaalisempi. Sex Pistolsin päällekäyvää energiaa ja kuvia kaatavaa asennetta ei pyritäkään toistamaan. Albumi on jännittävä ja hämmentävä tulkinta, vaikka sen perimmäinen motiivi jää ehkä hämäräksi. Onko se kunnianosoitus nuoruuden suoksikeille? Pyrkimys klassikon täysin uuteen lukutapaan? Hienostunutta huumoria? Vai onko levy loppujen lopuksi tehty pelkästään siksi, että se nyt on mahdollista tehdä? Levyä on joka tapauksessa kiinnostavaa kuunnella ja lisäksi levy ohjasi ainakin minut verestämään vanhoja muistoja alkuperäisen musiikin äärelle.