Marc Ducret Trio+3 - Métatonal

Jukka Piiroinen, Valon kuvia

Ranskalaisen kitaristin Marc Ducret´n trio on toiminut samassa kokoonpanossa pitkään. Trion ensimmäinen levy ”L’Ombra Di Verdi” (Screwgun Records) ilmestyi jo vuonna 1999. Vuosien kuluessa triosta on kehittynyt eräs nykyjazzin taidokkaimmista kokoonpanoista, jonka dynaaminen yhteispeli toimii kuin ajatus, eivätkä mutkikkaatkaan kuviot tunnu tuottavan sille vaikeuksia. Trion rockin, jazzin, nykymusiikin ja improvisaation elementtejä yhdistävä näkemys on omaperäinen ja kiehtova.

Joulukuussa 2014 (2.-6.12.2014) äänitetyllä konserttilevyllä trion vahvistukseksi on liittynyt kolme puhaltajaa, trumpetisti Fabrice Martinez, saksofonisti Christophe Monniot ja pasunisti Samuel Blaser. Vaikka kaikki kolme ovat jo omilla tahoillaan tunnettuja muusikoita, on heidän roolinsa kuitenkin nyt varsin pieni, sillä levyllä mennään Ducret’n kitaran ja trion ehdoilla. Kolmikko jää taustalle lähes pelkäksi puhallinsektioksi. Puhaltajat värittävät kokonaisuutta selkeän määrätietoisin vedoin ja soivat tiukasti kuin yhtenä instrumenttina. He saavat kuitenkin niukasti solistin puheenvuoroja, sillä Ducret varaa itselleen lähes kaikki solistin tehtävät.

Lähes 15 minuuttia kestävä avausraita ”Dialectes” on kuvaava esimerkki yhtyeen tavasta luoda musiikkia. Sen kiihkeästi hakkaava rytminen kuvio potkaisee levyn käyntiin tehokkaasti. Vauhti laantuu välillä kitaran hiljaiseksi puheeksi, josta trio kerää vähitellen energiaa ja kaartaa dramaattisen huipennuksen kautta viipyilevään lopetukseen. Samalla tavoin toimivat levyn muutkin kappaleet. Sävellysten kehykset ja improvisaation vapaus, nykymusiikin älyllinen viileys ja rockin voima luovat jännitteisiä kiinnekohtia, joiden varassa levystä rakentuu valtavan kiinnostava. Basisti Bruno Chevillon osaa olla sekä jämäkkä että hienostunut ja rumpali Eric Echampard saa monimutkaisetkin kuviot svengaamaan.

Levyn ohjelmisto koostuu suurimmaksi osaksi Marc Ducret´n sävellyksistä. Vain kolmas raita ”64” kätkee sisälleen lainakappaleita eli kaksi Bob Dylanin sävelmää, folk-klassikon ”The Times They Are A-Changing” ja kiistanalaiselta ”Portrait”-levyltä poimitun ”Wigwamin”.

”Métatonal” on hyvin äänitetty konserttitallenne. Trion kaikki jäsenet erottuvat rumpujen eri osia myöten ja samalla yhtyeestä syntyy yhtenäinen kuva. Levy raivasi kirkkaasti tiensä vuoden parhaiden levyjen listalleni.